Kovat on pakkaset ja huuruiset puut, mutta niinhän se pitää talvella ollakin näillä leveysasteilla. Mitä siitä, että poskia nipistää, jos ulos kurkistaa. Onhan luonnonolot kuitenkin suht mallillaan.
Tässä vähän talvisia tunnelmia valokuvaleikin kautta. Vasemmalla on alkuperäinen kuva, oikealla muokattu ja käsitelty kuva.
Talvi! Olet kaunis, valkopukuinen neito. Hipiäsi on pumpulinvalkea ja silmäsi loistaa kuin aurinko.
Olet suuri taiteilija. Kukkia, kiemuroita, toinen toistaan kauniimpia.
Talvi! Olet kulkeva taiteilija, jota ei näe. Vain taiteesi näkee.
Copyright Aino H.
Luminen männynoksa on tai deteos jo itsessään, vai mitä? Runon talven taiteilijasta olen kirjoittanut 14-vuotiaana. Silloin talvet olivat talvia ja kesät kesiä.
Kevättä kohden ollaan menossa, kuinka ihanasti saakaan aurinko hangen hohtamaan ja punastuttaa koivunposket.
Ihanaa kevätalven jatkoa sinulle!
Teemakuun kollaaseissa bongaillaan nyt kasvoja ja kyllähän näitä vastaan tullee. tässä taas muutama kurkistelija. Lumihangessa kuvaa pyöritellen löysin kaksi kaverusta. 
Opiskelijatoverin naulakossa riippuvasta takin poimuista minua kurkisteli puolestaan tämä rouvashenkilö. 
Puupölkyn kuvioista löysin tämän hieman kubistisen kaverin.
Tässä taas lumikinoksia katsellessa mitä näinkään, lystikästä elämää ja satumaisia hahmoja. 
Vaikka talvea eletäänkin, niin kevättä kohden mennään, valo lisääntyy ja aurinko alkaa hymyillä.
Kovat on pakkaset ja huuruiset puut, mutta niinhän se pitää talvella ollakin näillä leveysasteilla. Mitä siitä, että poskia nipistää, jos ulos kurkistaa. Onhan luonnonolot kuitenkin suht mallillaan. 
Kevättä kohden ollaan menossa, kuinka ihanasti saakaan aurinko hangen hohtamaan ja punastuttaa koivunposket.